tuulen lailla
istuuduin pihakeinuun , katselin ympärilleni , kuin odottaen , mutta mitä? Tai ketä?, niin ketä ?, tosiaan kun sinäkin lähdit, saatan vielä tuntea sen hetken mieleniahdistuneissa sopukoissa
Heleä tuulen henkäys puiden paljaissa, koruttomissa oksissa , hiutaleiden viaton
tanssi oksilla , tuulen tuudittamina.
Kylmä armoton viima , kylmä tuulahdus kävi kasvoillani ,
Se ei viivähtänyt kauaa , olisi nyt jäänyt kun kerran kävi,
Olisin toivottanut tervetulleeksi jo kylmään sieluuni ,
Kaivertamaan jäistä , jäähileistä koottua kovaa
sydäntäni
Istun edelleen keinussa ,minuutteja , tunteja , lumi keinussa alkaa sulaa,
Kylmyys tunkeutuu kehooni, saaden minut värähtämään
Muistan kuinka me siinä istuimme, silloin, ensimmäisenä,
yhteisenä kesänä, se jäi viimeiseksemme, ehkä niin oli
tarkoitettu. Nyt sut on mun sydämestä karkoitettu,
jäädyttämällä, ei se enää sula, ei sulle
Varpaita kipristelee kengissäni, hengitän hileitä ,
Elän niistä , otan hiutaleen käteen , puristan , se sulaa jättämättä hyvästejä,
Sanomatta sanaakaan, kylmät hyvästit
Nousen , en enää odota , kuinka kuvittelinkaan että tulisit,
Tiedän ettet tule, miksi sitten odotin? , koska todella rakastin
Kai ihmiseen pitääkin sattua , kai joskus pitää sattua kunnolla,
Mutta mitä tein väärin , miksi minua rankaistiin, lailla viiman
Ikuisen kylmän viiman , se jäädytti, jäädytti minut sinulle
Lumi, kylmää , nousen heittäydyn hankeen, kylmyys , tunkeutuu,
Tuskan lailla , tuoreen tuskan lailla, ensin sylitäydeltä lämmintä onnea ,mutta sitten neiti kylmyys saapui kotiin , jäädytti kauniin ,
Jäädytti minut , jäädytti sinulle , sinulta pois , sinun ulottumattomille
Nousen pois hangesta , tuhannet timanttiset hiutaleet leikkivät minussa , pölähtävät lentoon , joka päättyy , päättyy lyhyeen ,
Tyhjyyteen , ei mihinkään maahan takaisin , lohduttomaan kylmään routaiseen maahan
Kävelen lumi narskuu hiljalleen , juoksen, juoksen kovempaa, juoksen niin kuin itse paholainen seuraisi , kompastun
Sitten tulee ne , ne kyyneleet , luulin että ne jo loppuivat,
Ne jäätyvät kylmille hiutaleposkilleni. Jäätyvät jääpuikoiksi
kasvoilleni, irrotan ne ja heitän raivoisasti metsään
Tyhjyys , palaa , ei se tullut lähteäkseen ,
Vaan ikuisiksi ajoiksi jäädäkseen
Tuuperrun maahan ,
Paha lannistaa minut taas ,
Se ei tullut vain käymään,
Se valtaa mun sielun
Kuuralla , kuorruttaa ,
Hiutaleella koristaa ,
Mun jäätyneen sydämen
Mä katosin , muutuin muuksi,
Kohta vain taivaalle tähdeksi,
Tai helvettiin liekeiksi.
Minne mä joudun?
Hevonen nimeltä Hiutale
Sä synnyit silloin, kun ensilumi satoi maahan. Se oli lokakuun alkua. Valkoiset hiutaleet leijuivat taivaalta päätyen maahan ja peittäen sen valkoisellaan. Sut kastettiin sen mukaan Hiutaleeksi. Sä olit syntymästäsi asti taistelija. Heti synnyttyäsi yritit pystyyn. Voi kun se on suloinen, kaikki huokailivat karsinan ovella. Kun et normaalien varsojen tavoin piilotellut emäsi takana vaan tulit innokkaasti nuuskimaan katselijoita. Sun pieni turpas oli kun samettia kun sillä nuuskit fanejasi. Tiesit heti syntymästäsi minkä arvoinen olet.Hiutaleen elämän toisena päivänä. Varsa totutettiin jo riimuun. Hiutale antoi nätisti laittaa riimun päähän. Mutta sitten se alkoi selvästi haitata varsaa ja se yritti saada sitä pois päästään pienen pienellä kaviollaan Riimua ei pidetty kuin hetken aikaa aluksi ja sitten se otettiin pois.
Tuli päivä jolloin varsa pääsi ensimmäistä kertaa pihalle. Siitäkös vasta riemu repesi. Hiutaletta kiinnosti erityisesti lumi. Lumen mukaan olet nimesikin saanut, selitin Hiutaleelle kun se tohkeissaan nuuski lunta pikkuisella turvallaan. Kiltisti se asteli loppujen lopuksi tarhaan emänsä perässä ,kun oli hetken nuuskinut lunta. Tarhassa sitten alkoi ravailu. Hiutale kirmaili tarhassa lumi pöllyten.
Illalla kun oli aika hakea hevoset sisälle Hiutale ei olisi halunnut tulla sisälle lainkaan. Se laittoi jarrut päälle ja harrasi pikkuisilla kavioillaan vastaan. Mutta kun emä oli tarpeeksi kaukana Hiutaleelle tuli hätä. Se hirnahti kimakasti ja ravasi emänsä perään. Mukisematta se sitten alistui kohtaloonsa mennä karsinaan. Päästyään oljille se meni heti makaamaan ja nukahti saman tien. Varsalla oli ollut raskas päivä. Paljon uusia asioita vielä opittavana.
Varsa oppi nopeasti riimulle, sitten sitä alettiin taluttelemaan riimun ja narun kanssa. Aluksi oli hieman vaikeuksia saada se kulkemaan poispäin emästään, mutta uteliaana varsana Hiutale halusi tutkia kaikkea uutta. Aloin taluttelemaan Hiutaletta tallin pihassa ja se alkoi kulkemaan riimun kanssa jo niin kuin hevosen pitääkin. Jatkuvasti kiittelin Hiutaletta, kun se oli käyttäytynyt kunnolla.
Hiutale kasvoi ihan silmissä ja se oppi nopeasti uusia asioita. Kavioiden nostokin sujuu korvaa lotkauttamatta. Hiutaleen emän hoitajana sain huolehtia Hiutaleestakin siitä tuli kaksin verroin työtä, mutta väliäkös tuolla. Oli ilo hoitaa pientä touhukasta Hiutaletta.
Joulu läheni lähenemistään. Olin toivonut vanhemmiltani hevosta. Aavistelin että hevosta he eivät minulle ostaisi. Mutta sisälläni oli pieni toivonkipinä, että jospa tänä jouluna unelmat kävisivät toteen. Oli joulukuun ensimmäinen päivä. Menin heti aamusta tallille. Huomasin välittömästi että kaikki ei ollut hyvin. Hiutale hirnui karsinassa kimeästi.
Nopeasti kiiruhdin karsinan ovelle. Näky salpasi hengitykseni. Hiutaleen emä ja minun hoitohevoseni, Diana makasi oljilla elottoman näköisenä. Menin hiljaa karsinaan Dianan luo. Totesin että se oli kuollut. Kyyneleet valuivat suolaisina poskilleni, juostessani tallin omistajan taloon. Koputin ovelle ja hetken päästä unenpöpperöinen Milla avasi oven. No mutta Henna mitä sinä tähän aikaan ovelleni koputtelet ja miksi sinä itket onko jotain sattunut? Diana on kuollut, sain sanottua ja itkin jo hillittömästi
Milla otti takin ja kengät ja juoksi talliin. Meni Dianan ja Hiutaleen karsinaan. Kuollut se on tosiaan ,Milla sanoi itkien. Halasimme toisiamme ja tunsimme kevyen töytäisyn jaloissamme. Hiutale pökki jalkojamme pienellä kaviollaan kuin kysyen miksi emä ei nouse ylös. Voi Hiutale raukka sinä olet nyt orpo, sanoin pienelle orille ja silitin sen kaulaa. Hiutale tarvitsee emän ,Milla sanoi näyttäen surulliselta. Muistin samassa että erään tuttuni hevosen varsa oli kuollut varsomisessa. Sanoin asiasta Millalle. Millan kasvoille nousi pieni toivonkipinä. Menimme taloon ja soitimme tutulleni. Hänelle sopi mainiosti että hän tuo hevosensa tänne.
Millan mies Ari kaivoi kaivinkoneella Dianalle kuopan. Diana haudattiin ison Vaahtera puun alle. Arvokas paikka noin hienolle hevoselle, sanoin haikeasti. Hiutale oli seuraamassa toimitusta ja hirnahteli ihmeissään.
Rauhassa pikkuinen, tyynnyttelin varsaa. Varsa oli koko loppu päivän surkeana ja hirnahteli hätääntyneesti koko sen päivän olin Hiutaleen kanssa. Varsa haki minusta turvaa. Juotin sen tuttipullolla ja se halukkaasti joikin kaiken maidon. Jäin Hiutaleen kanssa karsinaan koko yöksi , koska varsa oli rauhaton.
Seuraavana päivänä hevoskuljetuskoppi saapui heti aamulla tallin pihaan.
Kaikki jännittivät kuinka Hiutale suhtautuu tammaan ja kuinka tamma suhtautuu Hiutaleeseen. Kopista asteli ulos liinakko isokokoinen suomenhevostamma. Omistaja esitteli tamman Tuhkimoksi. Haimme Hiutaleen pihalle. Tuhkimo ja Hiutale nuuskivat toisiaan tutkiskellen .Ja kaikki odottivat silmäänsä räpäyttämättä mitä tapahtuu. Hiutale löysi tiensä tamman nisälle ja alkoi imeä. Kuului helpotuksen huokaisuja.
Veimme Tuhkimon ja Hiutaleen talliin ja jätimme ne tutustumaan toisiinsa.
Seuraavana päivänä viedessäni Hiutaletta ja Tuhkimoa pihalle ne olivat kuin paita ja peppu ei olisi huomannut , että Tuhkimo ei ole Hiutaleen oikea emä ellei olisi tiennyt. Hymyilin. Olin onnellinen Hiutaleen puolesta, mutta sisälläni kaivoi edelleen ikävä Dianaa. Vein kynttilän entisen hoitohevoseni haudalle, ja sytytin sen. Liekki lepatti hiljaa tuulessa.
Lupasin Dianalle, että pidän huolta varsastasi. Se lupaus pitää ajattelin mielessäni.
Oli jo joulukuun puoliväli. Kävin ostelemassa joululahjoja. Jopa hiutaleelle ostin joululahjan joulunpunaisen riimun ja riimunnarun. Tallissa oli joulutohinat päällä. Ari oli tuonut talliin joulukuusen ja se oli koristeltu omenoilla porkkanoilla ja sokerin paloilla. Tallilla oli tapana tehdä hevosillekin joulu. Jokainen hevonen sai jouluna erikoiskaurat. Kaurojen lisäksi siellä oli porkkanan paloja, omenan paloja ja jopa yksi sokerin pala.
Muutenkin talli oli koristeltu kuusen ja männyn oksilla.
Viimein tuli se kauan odotettu jouluaatto. Hevoset kuivitettiin oljilla. Pehmeät olkikuivikkeet näyttivät niin pehmeiltä että sinne olisi voinut itsekin mennä nukkumaan. Illalla hevosilla oli juhla-ateria. Hiutalekin
maistoi ensimmäistä kertaa omenaa ja porkkanaa. Se oli hauska näky.
Kun hevoset oli ruokittu toivottelin Hiutaleelle hyvät yöt ja hyvät joulut.
Sitten kiiruhdin kotiin. Kävin suihkussa ja sitten oli meidän perheen jouluateria. Tallipäivän jälkeen jouluruoka kyllä maistui. Aterian jälkeen tuli pukki ja jakoi lahjat ihmettelin miksi en saanut yhtään lahjaa. Olin hieman pettynyt. Mietin että kai yhden lahjan nyt olisi voinut ostaa.
Olin jo vaipumassa masennukseen ei yhtään lahjaa. Noniin ja sitten on Hennan lahjan vuoro, äiti sanoi sitoen huivin silmilleni. Minut vietiin pihalle. Ja autettiin autoon. Olisin tiennyt vaikka unissani ,että menemme tallille. Ihmettelin suuresti miksi olimme matkalla tallille. Kun pääsimme perille. Minut autettiin autosta vietiin talliin. Sydämeni löi nopeasti jännityksestä. Liina otettiin pois silmiltäni. Sydämeni jätti yhden lyönnin väliin. Edessäni seisoi ilmielävänä kukas muukaan kuin Hiutale. Hiutaleella oli kaulassaan rusetti ja pieni lappu jossa luki hyvää joulua! Ryntäsin halaamaan vanhempiani ja sitten Hiutaletta. Varsa otti hampaillaan tonttu lakin päästäni ja hamusi hiuksiani hellästi. Kaikki purskahtivat nauruun.
